Suurena kirjojen ystävänä olen elämäni aikana kartuttanut kookkaan kirjahyllyllisen edestä kiinnostavaa kirjallisuutta. Omaa kirjastoani olen säännöllisesti joutunut harventamaan vähiten kiinnostavimmasta päästä, jotta myös uusille suosikeille olisi tilaa hyllyssäni. Niitä ostelenkin epäsäännöllisen säännöllisesti milloin divareista, milloin Akateemisen kirjakaupan Hulluilta päiviltä.
Vuosi sitten päätin muuton yhteydessä lopulta luopua sydän vihloen suuresta, myöhäisteini-iässä kerätystä fantasiakirjakokoelmasta, sillä se ei yksin kertaisesti olisi mahtunut enää kirjahyllyyni. Pelkästä nostalgiasyistä en nimittäin voinut antaa itselleni lupaa säilyttää yli sataniteistä kirja-armadaa. Luopuessani nuoruuteni lempikirjoista lohdutin itseäni sillä tiedolla, että suuri valikoima poismyytyjä kirjojani löytyy kirjaston valikoimasta muutaman napin painalluksen päästä, mikäli nostalgiahammasta alkaa kolottamaan.
Tämä siis taustaksi. Ja nyt päästään itse tunnustusvaiheeseen.
Olen kirjapanttaaja.
Kirjapanttaajat naamioituvat suurlukijoiksi ja painetun sanan suuriksi ystäviksi olemalla kirjaston vakiasiakkaita sekä myös ostamalla paljon kirjallisuutta kotiin. Monilla kirjapanttaajilla saattaa hämäyksen vuoksi kirjahyllyssä lymytä kattavakin joukko kirjapanttaajaa kiinnostavaa lukemista. Se, miten kirjapanttaaja lopulta eroaa normaalista kirjojen ystävästä on se, että panttaaja ei jostain syystä saa aikaiseksi lukea kaikkia ostamiansa kirjoja. Lopulta pantatut kirjat päätyvät harmaaksi kirjahyllymassaksi, joiden lukemista on helppo kartella useimmiten tekosyyllä "kirjaston kirjat pitää lukea ensiksi".
Oikeasti totuus on se, että kirjapanttaaja panikoituu valinnan edessä. Jos valintaa ei synny, niin panttaaja pakenee päätöksentekoa kirjaston kasvottomien hyllymetrien taakse. Toisinto tästä saattaa tapahtua joskus myös kaupan karkkihyllyllä: tarpeeksi kovan "suklaata vai jäätelöä" -henkisen valintatilanteen edessä saatan mennä totaalisesti pois tolaltani ja lopulta luikkia selkä kyyryssä kaupasta ulos tyhjin käsin.
Nyt yritän kuitenkin parantua tästä kiusallisesta vaivasta. Aion tässä ja nyt julkisesti käsi lähimmällä romaanilla vannoa, että aion tulevaisuudessa aktiivisesti tehdä töitä sen eteen, että saisin vihdoinkin luettua edes joitakin panttaamistani kirjoista (alla) - sanotaan vaikka tulevaan jouluun mennessä!
- Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
- Eric Schlosser: Pikaruokakansa
- David Nicholls: Starter for ten
- Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö
- Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa
- Kate Mosse: Krypta
- Alice Walker: Häivähdys purppuraa
- Ilkka Raitasuo & Terhi Siltala: Kellokosken prinsessa
- Eoin Colfer: Vielä yksi juttu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti